Lemmikin kuolema on pysäyttävä kokemus

Tämä on kirjoitus siitä, miten surusta syntyi kirja.

Tämä on kirjoitus siitä, kun lemmikin omistaja, kirjailija Pia Puheloinen kirjoitti kirjan Viimeiseen uneen. Kirja on pieniä tarinoita ja suuria tunteita, joihin jokaisen lemmikkinsä menettäneen on helppo samaistua ja löytää lohtua.

Puheloinen hämmentyi sitä surun syvyyttä, jonka koki, kun heidän koiransa Eccu kuoli. ”Pidin sen elämää itsestään selvyytenä, niin kuin olemassa olevia asioita kaiken kiireen keskellä helposti pitää, enkä varmastikaan aina osannut arvostaa ja pysähtyä yhteisiin hetkiimme; luulin, että yhteistä aikaa on loputtomiin. Ecun kuolema osoitti, miten suuri merkitys sillä oli omana itsenään ja perheemme jäsenenä. Minusta tuntui pitkään, etten pääse surunpolullani eteenpäin, ja omaa oloani helpottaakseni, aloin työstää tuntojani sanoiksi.”

Lemmikin kanssa koetuista vaikeammista tunteista ja surusta on monen vaikea puhua ääneen. Keskustelupalstoilla puhutaan anonyymisti ja mahdolliset kyyneleet pyyhitään pian pois. Saman huomasi myös Puheloinen, kun otti omaa menetystään puheeksi. ”Kun otin lemmikin kuoleman puheeksi muiden lemmikinomistajien kanssa, tulin huomaamaan, että lemmikin kuolema on yksi vaikuttavimpia kokemuksia omistajansa elämässä. Koin myös, että se surun ja kaipauksen määrä oli aiheena sellainen, jota ei tohdittu sanoa ääneen, koska pelättiin kanssaihmisten väheksyvää suhtautumista; jotkut kertoivat joutuneensa suremaan yksin. Aloin kirjata muistiin myös toisten kokemia tuntoja.”

Vertaistuki ja surun pukeminen sanoiksi on tärkeää, kun sureva käy menetystään läpi. ”Halusin pukea yhteisen, jossain määrin vaietun, mutta suorastaan universaalin ilmiön, kirjan muotoon. Lopulta toivoin kirjan ennen kaikkea antavan lohtua muille. Olisin halunnut itse löytää tällaisen kirjan; olisin kovasti tarvinnut sitä.

Ystävänä ja läheisenä voi olla joskus hankalaa löytää sanoa lemmikkinsä kuolemaa surevalle. Aina sanoja ei tarvita, läsnäolo riittää. Joskus on kuitenkin itsellekin lohduttavaa tarjota läheiselle tapoja käsitellä surua. Puheloisen kirja voi olla apuna itselle oman surun käsittelyyn tai läheiselle. ” Kirjan tekeminen oli osa omaa suruprosessiani, sain ikään kuin luvan kanssa uppoutua menetyksen tuomaan tunteeseen. Samalla prosessi vei minua eteenpäin, auttoi sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja avasi myös uusia näkökulmia ihmisen ja eläimen väliseen suhteeseen. Se toi samalla yhteisen kokemuksen tunteen muitten ihmisten kanssa. Sain paljon palautetta ja se kaikki oli positiivista palautetta. Ajattelenkin, että kirjan tärkein tehtävä on välittää tietoa ja tuntoja siitä, että joku on kulkenut tämän saman polun, joku tietää täsmälleen, miltä minusta tuntuu; suruni on oikea ja oikeutettu.”

Muistetaan, että meillä jokaisella on oikeus kokea surua lemmikin kuolemasta ja näyttää se ulospäin. Yhdessä surun taakkaa on hieman kevyempi kantaa.

-Pia