Surunapodi on täällä
Surunapodi on podcast eläimen menetyksestä ja siitä, mitä jää jäljelle. Sarjassa kuullaan tarinoita eläinystävän menetyksestä. Keskusteluissa annetaan tilaa surulle, muistoille ja rakkaudelle, joka ei pääty jäähyväisiin.
Lohtutuotteiden toimitus nopeasti vastaanottajan postilaatikkoon tai pakettiautomaattiin
Tarvitsetko tukea? Laita viesti WhatsAppissa, vastaan mahdollisimman pian 💚
Sanat lohduttavat. Sanat antavat turvaa. Sanat tuntuvat kaipauksena sydämessä. Sanat auttavat kyyneleet ulos. Mutta mitä sanoa, kun sanoja ei ole. Mitä sanoa läheiselle, joka on menettänyt rakkaan lemmikkinsä. Kunpa osaisi sanoa jotain.
Runoja lemmikkinsä menettäneelle
Täältä löydät runoja ja muistovärssyjä lemmikkinsä menettäneelle. Toivomme, että ne auttavat sinua ja läheistäsi kulkemaan surun keskellä. Sanat sopivat kirjoitettavaksi osanottokorttiin surevalle tai muuten osaksi surunvalittelua. Löydät tästä kauniita runoja koiralle, kissalle, kanille, hevoselle ja muille eläinystäville. Runon voi kirjoittaa esimerkiksi läheiselle osanotoksi lähetettävään osanottokorttiin. Osanottokortteja ja myös valmiiksi kootun lohtupaketin löydät täältä.
Autamme myös, mikäli haluat ainutlaatuisen ja juuri sinun tai läheisesi eläinystävästä kertovan yksilöllisen muistorunon.
-
Olen avaruuksien koira,
olen koira ihmeellinen.
Olen unien, tähtien koira,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palajan
Uniinne toisinaan.
-
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
vierelläin kuljethan matkani viimeisen.
Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiralasta.
-
Näin suuri rakkaus
ei tähän lopu,
eikä pääty.
Rakastan sinua,
niin kauan kuin muistan sinut.
Ja minä muistan sinut aina.
-
Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat, tähän rantaan,
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
-Markus Bäckman
-
Monet reissut ja retket sinun kanssasi tein,
olit koira, parhain ystäväni,
joka selkäänsä ikinä minulle kääntänyt ei.
Katosi vanhuuden kivut ja vaivat,
sua odotti se koirientaivas.
Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken, tein sun kanssas ikimuistoisen retken.
Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa, sinä minulle annoit paljon muisteltavaa.
-
Kuonon päästä häntään.
Kostean kirsun kosketus.
Hännän iloinen heilahdus.
Puolessa välissä asuu kerskailematon, pyyteetön rakkaus.
Siellä asuu koirani suuri sydän.
Siellä asuu myös minun sydän.
-Eeva-Kaisa Lindeman
-
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.
-
Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.
Sinä olit pieni,
mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.
Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.
On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin
-
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-
Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,
milloin hullu peukalo painaa nappia.
Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu, ja miksi.
Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyynelen
ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:
ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.
Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.
-Tommy Tabermann
-
Rakkautta on luopua kun on sen aika.
Se on vaikea, tuhansien kyynelien taistelu.
Mielettömän ikävän täyttämä hetki päästää toinen ikiuneen.
Se on se hetki, kun ystävä siirtyy edestäsi sydämeesi.
Suru helpottaa kun on sen aika.
Suurilla koirilla on oma taivaanpelto,
hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä,
yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin.
Aivan lähellä, ihmiseni,
niin lähellä, että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla,
kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa.
Enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni,
sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä,
ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää,
vaan minä odotan sinua sellaisena,
kuin minut muistat parhaina vuosinani.
Minä odotan sinua,
joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä,
maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla.
-
Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme,
emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
-
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon, ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti
tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-Danielle Steel
-
Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
Huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
Nousta ne voi taivaaseen
-
Ihminen tarvitsee koiran
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan
koirani paras ystävä.
-
Nousin selkään pyrstötähden,
valon maahan kulkemaan.
Älä sure, että lähdin,
sydämees jään asumaan.
Täältä takaa tähtitaivaan häntääni mä heilutan.
Elämän mä elin parhaan,
sua aina rakastan.
-
Syvällä metsässä nukkuu suuri hirvi.
Se riiputtaa raskasta päätään
kuin suruista usvaa, ja suoraan
sumusta ojentuu oksa minua kohti:
puu on pysähtynyt ikkunani eteen.
Kun se tuli tuohon, olin lapsi,
se lähtee kanssani kun olen vanhus.
Musta koira nukkuu vieressäni, sielun veli,
sen sydän lämmittää pienen huoneen,
rannan kivet ja järven jään.
Ilman lävistää vanha rakkauslaulu,
sen pauhu:
Es muss so wunderschön sein
deine Liebe zu haben.
Harmaata on kaikkialla, sikin sokin
kuin sanomattomia sanoja, valon pisaroita.
Sen täytyy olla ihmeellistä: muiden valo on
mennyt metsän taa, sinne on muiden
aurinko mennyt. Minun ei.
-
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja päästä vapaaksi?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois
-
Koirat eivät kuole koskaan. Ne eivät osaa. Ne väsyvät ja tulevat hyvin vanhoiksi, mutta kuolevat? Eivät ne osaa. Jos ne aikoisivat kuolla, eivät ne haluaisi jatkuvasti kävelylle. Ja vaikka niiden lenkki olisi vain yksi askel, kunnes kipu pakottaisi pysähtymään, ne haluavat lenkille silti. Koska kävelyllä on kaikki, mitä ne kaipaavat: hajuja, kenties mädäntynyt kananluu, toisten koirien jälkiä - ja sinä. Koska se, että ne saavat kävellä siinä, rinnallasi, tekee niiden elämästä täydellistä. Ja täydelliseen elämään ei mahdu kuolemaa.
Kun sinä luulet, että koirasi on kuollut, olet väärässä. Koirasi vain nukkuu, sinun rinnassasi, sydämesi vieressä. Ja kun se on nukahtanut sinne, sinua itkettää koko ajan. Miksikö? Koska koirasi heiluttaa häntäänsä rinnassasi. Ja se sattuu. Tottakai se sattuu, kun häntä heiluu siellä, rintasi sisällä. Ja se heiluu usein, koska se heiluu aina, kun koira herää. Se haluaa kiittää sinua. "Kiitos, että annoit minulle lämpimän paikan, jossa nukkua, aivan sydämesi vieressä.
Ajan myötä häntä heiluu yhä harvemmin. Koirasi saattaa olla väsynyt, onhan se ollut kiltti koira koko ikänsä. Se on ollut kiltti, ja sinä ja se tiedätte sen molemmat. Se on ollut kiltti silloinkin, kun sen luihin on sattunut niin paljon, että se kaatuu kävellessään ja silloinkin, kun se ei haluaisi lähteä pissalle kaatosateeseen. Se on ollut kiltti koira.
Ajan myötä häntä siis heiluu yhä harvemmin, mutta älä hetkeäkään luule, että koirasi on kuollut. Se heiluttaa taas häntäänsä - yleensä kun sitä vähiten odotat. Sillä sellaisiahan koirat ovat.
Olen oikeastaan pahoillani jokaisen sellaisen puolesta, jonka sydämen vieressä yksikään koira ei nuku. Te olette jääneet paitsi niin paljosta.
-
Löysitkö sinulle sopivat muistosanat?
Lisäämme tänne mielellämme lisää muistovärssyjä lemmikkinsä menettäneelle. Jos siis haluat, että lisäämme tänne jonkun runon kerrothan siitä meille. Osalle runoista emme ole löytäneet tekijää. Mikäli tiedät tai tunnistat tekijän, toivoisimme, että ilmoitat siitä meille Surunaan, jotta voimme lisätä tiedot sivulle.
Haluaisitko muistaa läheistäsi kotiin toimitettavalla osanotolla?
Olemme ajatuksella koonneet valmiin lohtupaketin, mikä voidaan toimittaa saajalleen suoraan postilaatikkoon. Lohtupaketti sisältää valitsemasi osanottokortin, tassukynttilät ja Lohtukortit-korttipakan. Voit tutustua lohtupakettiin täällä.

Surunapodi on podcast eläimen menetyksestä ja siitä, mitä jää jäljelle. Sarjassa kuullaan tarinoita eläinystävän menetyksestä. Keskusteluissa annetaan tilaa surulle, muistoille ja rakkaudelle, joka ei pääty jäähyväisiin.
Eläindoula tarjoaa empaattista ja ammattimaista tukea eläimille ja heidän perheilleen eläinystävän elämän loppuajan aikana, menetyksen hetkellä ja menetyksen jälkeen.
Tämä on kirjoitus siitä, miten surusta syntyi kirja. Puheloinen hämmentyi sitä surun syvyyttä, jonka koki, kun heidän koiransa Eccu kuoli. ”Pidin sen elämää itsestään selvyytenä, niin kuin olemassa olevia asioita kaiken kiireen keskellä helposti pitää, enkä varmastikaan aina osannut arvostaa ja pysähtyä yhteisiin hetkiimme; luulin, että yhteistä aikaa on loputtomiin."
Eläimen kuolema voi olla järisyttävä kokemus, ja sureva tarvitsee myötätuntoa sekä tukea. Osanoton voi osoittaa esimerkiksi lämpimällä viestillä, osanottokortilla tai pienellä muistolahjalla. Pienetkin eleet voivat tuoda lohtua ja auttaa surevaa käsittelemään menetystään.
Sanat lohduttavat. Sanat antavat turvaa. Sanat tuntuvat kaipauksena sydämessä. Sanat auttavat kyyneleet ulos. Mutta mitä sanoa, kun sanoja ei ole. Mitä sanoa läheiselle, joka on menettänyt rakkaan lemmikkinsä. Kunpa osaisi sanoa jotain.
Kuinka pitkään voit pitää siitä tassusta kiinni joka on kulkenut vierelläsi niin kauan? Eläimen omistajan raskas taakka on usein tehdä se päätös, milloin on aika sanoa eläinystävälle viimeiset hyvästit. Päätös ja mahdollinen menetys voi nostaa pintaan monia tunteita ja usein jopa syyllisyyttä ja omistaja voi kaivata tähän paljon tukea.
Surunan tarina alkoi halusta lohduttaa. Kun sanoja ei aina ole, tarvitsemme jotain avuksi. Olet ehkä ollut tilanteessa missä etsit lahjaa, kertoakseen toiselle, että minä välitän, olen tässä.